"Meidän täytyy puhua."

He odottivat mitään sanomatta paikoillaan, kun johtaja käveli ripeästi heidän luokseen. Suurin osa Kevinin ja Mustarastaan mukana olevista kissoista kumarsivat lyhyesti ja mutisivat kohteliaan tervehdyksen. Hieman liian myöhään Kevin tajusi, että hänenkin olisi luultavasti pitänyt osoittaa kunnioitusta ja sai kuin saikin aikaan etäisesti kumarrusta muistuttavan nytkähdyksen ja kummallisen murahduksen. Häpeä poltteli Kevinin tassuja, kun hän vältteli parhaansa mukaan Firanan katsetta. Naaraan jäisten silmien polte sai ennestäänkin hermostuneen Kevinin sydämen hakkaamaan. Muisto siitä, kuinka tuo oli tarttunut hänen leukaansa ja käskenyt olla aiheuttamatta ongelmia, välähti hänen mielessään.

Kevinistä tuntui inhottavasti siltä, että Firana näkisi hänen lävitseen ja tajuaisi yhteyden hänen ja vangin välillä.

Johtaja oli kuitenkin kuin Keviniä ei olisikaan. Eikä tuo näyttänyt edes kuulleen muiden kissojen kohteliaisuutta.

Firana nyökkäsi Mustarastaalle, ainoalle kissalle, joka ei ollut edes yrittänyt miellyttää häntä kumarruksilla ja tervehdyksillä. Mustarastaan naamalla oli tympääntynyt ilme, aivan kuin Firana olisi keskeyttänyt jotain hyvinkin tärkeää.

"Oletan, ettei mitään ei ole löytynyt?" Firana murahti.

Kevin oli aistivinaan hienoista hermostuneisuutta naaraan äänessä.

"Ei." Mustarastas vastasi lyhyesti.

Hän ei näyttänyt hätkähtävän Firanan epäluonnollisen värittömien silmien tuijotusta. Tilanteen vakavuudesta huolimatta Kevinin oli vaikea olla tirskumatta Mustarastaan avoimelle välinpitämättömyydelle ja kunnioituksen puutteelle. Firana ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan mitään vaan jatkoi kyselemistä. Olivatko he löytäneet jälkiä? Olivatko he kuulleet mitään? Mustarastas vastasi aina yhdellä tai kahdella sanalla selvästi tympääntyneenä siihen, ettei Firana uskonut heidän tekevän työtään hyvin.

Kaikessa hiljaisuudessa Jeremy asteli Firanan vierelle. Huolimatta siitä kuinka paljon Kevin kollia inhosi, hänen vatsaansa väänsi, kun hän näki tuon naaman. Hän muisti kuinka hyytynyt veri oli peittänyt puolet Jeremyn kasvoista. Nyt hän näki röpelöisen arven halkaisevan hänen naamansa ja kulkevan hänen silmänsä ylitse.

Jeremyn vahingoittunut silmä oli sumea ja harmaa. Se tuijotti sokeasti eteenpäin samalla, kun terve silmä pälyili Mustarastasta yrittäen saada katsekontaktin.

Kevin ei ollut nähnyt Jeremyä aikoihin. Jokin kollin olemuksessa oli muuttunut. Hänen yleensä raivoisa katseensa oli nyt hermostunut ja turhaantunut.

"Jatkatteko partiointia kanssamme?" Jeremy kysyi yhtäkkiä. Hän tuijotti puhuessaan yhä Mustarastasta, joka nyt tuijotti takaisin vihreät silmät viiruiksi siristyneinä.

"Toki!" yksi heidän mukanaan olevista tulitanssijoista vastasi hieman yli-innokkaasti ja katsoi Firanaa niin palvovasti, että Keviniä ällötti.

Mustarastas vaiensi johtajan suosiota havittelevan kissan yhdellä vihaisella mulkaisulla.

Firana kuitenkin nyökkäsi.

"Olemme menossa tutkimaan tuota metsikköä tuolla. Saatamme tarvita sinne enemmänkin kissoja." Johtaja totesi.

"Me taas olemme menossa tutkimaan muurin länsipuolen." Mustarastas sanoi kiireesti.

"Sille ei ole tarvetta. Tulimme juuri sieltä. Ei jälkeäkään." Firana sanoi ja kääntyi metsikköä kohti kuin asia olisi loppuun käsitelty.

Kissat lähtivät oitis kävelemään Firanan perään. Jopa happaman näköinen Mustarastas harppoi murahdellen eteenpäin. Kevin tassutteli hiljaisena opettajansa rinnalla. Nyt kun kissoja oli enemmän, hänen olisi vaikeampi livahtaa pois. Mutta ehkä heidän tutkiessaan metsää syntyisi sen verran häslinkiä, ettei kukaan huomaisi, jos-

"Pois tieltä." Jeremy murahti ja työnsi Kevinin tylysti sivuun.

"Sinulla ei ole valtuuksia komennella häntä." Mustarastas sihahti ja mulkaisi Jeremyä kiukkuisesti.

Jeremy tyytyi luimistamaan korviaan vastaukseksi Mustarastaan tylylle äänensävylle.

"Sinä olet vältellyt minua." Jeremy kuiskasi tuskin kuuluvasti.

"Ja mistähän se saattaisi johtua?" Mustarastas tiuskaisi.

Heidän hiljaisista äänistään Kevin päätteli, ettei keskustelua oltu tarkoitettu hänen kuultavakseen. Niinpä hän päätti tuijotella pilvien peittämään horisonttiin ja olla kuin ei huomaisi mitään.

Jeremy oli hetken hiljaa.

"Meidän täytyy puhua." hän murahti lopulta.

"Mielestäni olen tehnyt täysin selväksi, etten halua olla enää missään tekemisissä kanssasi." Mustarastas vastasi.

"Sinun täytyy kuunnella. Mustarastas, sinulla ei ole aavistustakaan mitä-"

"Minua ei kiinnosta, Jeremy."

"Kyse ei ole minusta!" kolli sihahti turhaantuneena.

Mustarastas painoi kuononsa melkein kiinni Jeremyn naamaan. Hän vastasi niin hiljaa, että Kevinin oli pinnisteltävä kuullakseen, mitä tuo sanoi.

”En ole ystäväsi. Mihin ikinä tarvitsetkaan apua, sinun on etsittävä sitä muualta. Ja pysykin kaukana Kevinistä."

Mulkaistuaan harmaata kollia vielä kerran, Mustarastas kääntyi ja käveli Kevinin rinnalle. Tuon ilme kertoi Kevinille, ettei hänen kannattanut kysyä äskeisestä mitään, vastauksia ei nimittäin tulisi.

Jeremy jatkoi kulkuaan eteenpäin, mutta vilkaisi muutaman kerran taakseen. Yllätyksekseen Kevin näki syvästi vihaamansa kissan kasvoilla katkeruuden tai vihan sijasta silkkaa eläimellistä pakokauhua.